Mitä salaojat ovat ja miksi jokaisella omakotitalolla pitäisi olla ne
Salaoja on rei'itetty muoviputki, joka asennetaan talon perustusten viereen kuivaamaan rakennusta ympäröivää maaperää. Putki kerää maaperän läpi suotautunutta pohjavettä ja ohjaa sen hallitusti pois kiinteistöltä. Toimiva salaojajärjestelmä estää kosteuden siirtymistä perusmuurin rakenteisiin, vähentää routavaurioita ja pidentää rakennuksen käyttöikää.
Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017) edellyttää, että rakennuksen pohjarakenteet suunnitellaan ja toteutetaan niin, ettei kosteus pääse vaurioittamaan rakenteita. Käytännössä jokaisessa uudiskohteessa rakennetaan salaojat osana pohjarakentamista. Vanhemmissa taloissa salaojia saatetaan joutua saneeraamaan 30–40 vuoden käyttöiän jälkeen tai aiemminkin, jos järjestelmä tukkeutuu tai painuu.
Salaojasepeli kipataan suoraan talon viereiseen kaivantoon. Oikea kerrosjärjestys (suodatinkangas, pohjasepeli, putki, peittosepeli, täyttösepeli) ratkaisee järjestelmän pitkäikäisyyden.
Milloin salaojaremontti on ajankohtainen
Salaojajärjestelmän käyttöikä on tyypillisesti 30–40 vuotta. Ennen 1990-lukua rakennetuissa taloissa on usein asennettu ainoastaan tiiliputkia tai sepelitäyttöä ilman varsinaista salaojaputkea, eli järjestelmä on lähtökohtaisesti uusimisiässä.
Selkeitä merkkejä siitä, että salaojat kaipaavat tarkastusta tai saneerausta:
- Kellarin lattian reunoilla tai sokkelissa näkyy kosteusraitoja, suolahärmettä tai hometta. - Perusmuurin vieressä oleva maa painuu selvästi, tai pihakivet kallistuvat rakennusta kohti. - Syyssateiden tai keväisen sulamisen aikaan rakennuksen vieressä lampsii vesi tai maa on vettä pidempään. - Tarkastuskaivossa on jatkuvasti vettä tai kaivo on kokonaan peittynyt maa-aineksesta. - Kellarissa tuntuu maakellarimainen haju sadekausina. - Talon ikä on yli 30 vuotta eikä salaojia ole kertaakaan huuhdeltu tai tarkastettu.
Yhden merkin perusteella saneerausta ei tarvitse aloittaa heti, mutta useamman merkin yhteisvaikutus viittaa yleensä tukkeutuneeseen tai puuttuvaan järjestelmään. Kuntotarkastus ja putkien videokuvaus kertovat tilanteen luotettavasti.
Salaojajärjestelmän osat
Salaojaputki on tavallisesti halkaisijaltaan 110 mm kaksikerroksinen muoviputki, jossa sisäpinta on sileä ja ulkopinta aallotettu. Sileä sisäpinta pitää virtauksen tehokkaana ja aallotettu ulkokuori antaa putkelle riittävän kuormituslujuuden maan alla. Omakotirakentamisessa käytetään yleensä ympärirei'itettyä (360°) putkea, jolloin asennusasentoa ei tarvitse erikseen valvoa. Jos käytössä on vain yhdeltä sivulta rei'itetty putki, reiät asennetaan ylöspäin valmistajan ohjeen mukaan.
Salaojasepeli on pestyä ja lajiteltua kiviainesta. Sepeli päästää veden kulkemaan esteettä ja tukee putkea ympäriltään. Salaojaan ei saa käyttää mursketta, koska murskeen hienoaines tukkii salaojan ajan myötä.
Suodatinkangas on geotekstiili, jonka tehtävä on erottaa hienoainesta sisältävä maaperä sepelikerroksesta. Ilman suodatinkangasta savi- ja silttiaines kulkeutuu sepelin sekaan ja salaoja tukkeutuu muutamassa vuodessa.
Tarkastuskaivot sijoitetaan talon nurkkiin ja jokaiseen suunnanmuutokseen. Niiden kautta järjestelmää voidaan huoltaa, huuhdella ja videokuvata vuosien saatossa. Tyypillinen kaivo on halkaisijaltaan 315 mm ja korkeudeltaan 1000 mm, ja sitä voi korottaa 500 mm korotusosilla.
Perusvesikaivo on järjestelmän matalimmassa pisteessä oleva kaivo, johon kaikki salaojaputket johtavat ja josta vesi siirtyy purkuputkea pitkin hulevesiverkkoon tai avo-ojaan. Perusvesikaivo on pakollinen osa järjestelmää ja siinä on usein padotusventtiili, joka estää veden takaisinvirtauksen tulvan tai sadevesipiikin aikana.
Patolevy on perusmuuria vasten asennettava muovinen kuoppalevy (yleensä HDPE). Asennus tehdään nystyräpuoli seinään päin, jolloin nystyrät muodostavat perusmuurin ja maan välille ilmaraon. Vapaa ilmarako tuulettaa perusmuuria ja ohjaa kosteuden hallitusti salaojasepeliin. Yläreunassa käytetään alumiinista tai muovista reunalistaa, joka kiinnitetään perusmuuriin ja estää hienoaineksen pääsyn patolevyn taakse. Patolevyn yläreuna jätetään noin 200–300 mm maanpinnan yläpuolelle.
Kellarillisissa taloissa patolevyn sijasta tai lisänä voidaan käyttää suodatinkuitupäällysteistä levyä (esimerkiksi IsoDrän tai Fuktisol), joka toimii samanaikaisesti veden johtimena, tuuletuksena ja lämmöneristeenä perusmuurin ulkopinnalla. Tämä ratkaisu on selvästi tavallista patolevyä kalliimpi ja tulee kysymykseen erityisesti silloin, kun perusmuurin sisäpuolella on asuintiloja ja kosteudenhallinnan vaatimustaso on korkea.
On hyvä tietää, että salaojat ja sadevesiviemärit ovat eri järjestelmät. Sadevedet johdetaan rännien kautta omaan sadevesijärjestelmään. Näitä kahta ei saa yhdistää samaan putkeen, koska sadevesipiikit tukkivat salaojaputken ja aiheuttavat paineen rakennuksen vierellä.
Salaojajärjestelmän yläkatsaus. Numeroidut osat: (1) rei'itetty salaojaputki 110 mm kehänä, (2) tarkastuskaivot 315 mm nurkissa ja suunnanmuutoksissa, (3) perusvesikaivo matalimpaan kohtaan, (4) umpinainen purkuputki hulevesiverkkoon tai avo-ojaan ja (5) erillinen sadevesijärjestelmä.
Purkujärjestelmä ja veden poisto
Salaojajärjestelmä toimii vasta, kun vesi saadaan hallitusti pois tontilta. Purkujärjestelmän suunnittelu ja toteutus on yhtä tärkeä osa salaojitusta kuin itse putket ja sepelit.
Perusvesikaivo on järjestelmän keskeisin osa. Se on halkaisijaltaan 400–560 mm muovikaivo, johon kaikki salaojaputket johtavat ja jonka pohjalle kerääntyy hiekka- ja lietekerros. Kaivon pohjalla on noin 300–500 mm syvä sakkaosa, josta liete voidaan imuroida huoltojen yhteydessä. Perusvesikaivosta lähtee umpinainen purkuputki (yleensä 110 mm) kohti hulevesiverkkoa tai avo-ojaa. Purkuputken kaltevuus on vähintään 1 %.
Padotusventtiili (pallopadotusventtiili tai takaiskuventtiili) asennetaan perusvesikaivoon tai purkuputken alkupäähän, jos on riski siitä, että hulevesiverkon tulvavesi voi nousta takaisin salaojaputkeen. Venttiili sulkeutuu automaattisesti paineen vaikutuksesta. Se on pakollinen esimerkiksi silloin, kun hulevesiverkon tulvakorkeus voi nousta perusvesikaivon tason yli.
Pumppukaivo tarvitaan, jos perusvesikaivo sijaitsee purkupistettä alempana tai jos tontti on alava ja hulevesiverkkoon ei saada riittävää kaltevuutta luonnolliseksi purkautumiseksi. Pumppukaivo on oma kaivonsa, jossa on uppopumppu ja pinnankorkeussäädin. Pumppu käynnistyy automaattisesti, kun vesi saavuttaa säädetyn tason.
Purkupisteen vaihtoehdot järjestyksessä (ensisijainen ensin):
1. Kunnan hulevesiviemäri tai hulevesiliittymä 2. Tontin oma sadevesijärjestelmä (jossa on asianmukainen padotusventtiili) 3. Avo-oja tai oma pintavesiuoma 4. Imeytyskaivanto tai imeytyspainanne tontin alavimmassa osassa
Kaupunkialueella liittyminen kunnan hulevesiverkkoon on lähes aina ensisijainen ja usein pakollinen ratkaisu. Haja-asutusalueella voidaan käyttää avo-ojaa tai imeytyskaivantoa. Ratkaisu on aina tarkistettava paikallisesta rakennusvalvonnasta ja hulevesiasioista vastaavalta kunnan yksiköltä.
Salaojasepelin raekoot ja käyttötarkoitukset
Omakotitalon salaojaan käytetään kahta eri raekokoa eri kerroksiin. Sepeli on aina pestyä eikä sisällä hienoainesta.
| Raekoko | Käyttö | Kerrospaksuus | Huomiot |
|---|---|---|---|
| Sepeli 8–16 mm | Putken alla (pohjakerros) sekä putken sivuilla ja päällä (peittokerros) | 100–200 mm | Pienempi raekoko tukee putkea tasaisesti ja estää hienoaineksen tunkeutumisen putken reikiin. |
| Sepeli 16–32 mm | Kaivannon täyttökerros putken peittokerroksen päällä, kapillaarikatkokerros perusmuurin vieressä | 200–500 mm | Suurempi raekoko päästää veden nopeammin ja kestää paremmin kuormitusta. |
| Sepeli 32–64 mm | Syvät sadevesikaivannot ja rännikaivojen ympärystö, harvemmin itse salaojassa | 300–500 mm | Omakotitalon salaojiin sepeli 32–64 mm ei yleensä ole tarpeen. |
Mursketta ei saa koskaan käyttää salaojaan. Kalliomurskeessa on mukana hienoainesta (esimerkiksi 0–32 mm murskeessa raekoot alkavat nollasta), ja hienoaines tukkii sepelin aukot sekä putken reiät muutamassa vuodessa.
Kaivannon kerrospaksuudet alhaalta ylös
Mitoitukset perustuvat RIL 126-2020 -ohjeeseen. Kerrospaksuudet ovat minimejä, joista voi aina poiketa ylöspäin esimerkiksi savimaalla tai rinteessä.
| Kerros | Paksuus | Materiaali |
|---|---|---|
| Kaivannon pohjamaa | Tasattu, ei teräviä kiviä | Luontainen maaperä |
| Suodatinkangas | Jatkuva kerros pohjalle ja seinille | Käyttöluokka N3, limitys 300–500 mm |
| Pohjakerros putken alla | ≥ 100 mm | Sepeli 8–16 mm |
| Salaojaputki | Halkaisija 110 mm | Kaksikerroksinen tuplaputki |
| Sivu- ja peittokerros | ≥ 200 mm putken päälle | Sepeli 8–16 mm |
| Täyttökerros | 200–500 mm | Sepeli 16–32 mm |
| Pintamaa tai kasvukerros | 300–500 mm | Multa tai kasvualusta |
Kaivanto on vähintään 1 metriä leveä ja Etelä-Suomessa tyypillisesti 0,8–1,2 metriä syvä maanpinnasta. Tärkein sääntö: putken yläpinta on aina seinäanturan alapinnan tasolla tai sen alapuolella.
Kaivannon kerrokset alhaalta ylös. Pohjalla suodatinkangas ja pohjasora 8–16 mm (≥ 100 mm). Salaojaputki Ø 110 mm anturan alapinnan tasolla tai sen alapuolella. Putken päällä peittosora 8–16 mm (≥ 200 mm) ja sen yllä täyttösora 16–32 mm (≥ 200 mm). Suodatinkangas käännetään lopuksi täytön päälle niin, että soran reunat jäävät kankaan sisälle.
Kaltevuudet ja korkeusasema
Salaojaputken kaltevuus on vähintään 0,5 % (5 mm/m) ja suositeltava 1,0 % (10 mm/m). Liian loiva kaltevuus jättää vettä seisomaan putkeen, liian jyrkkä kaltevuus taas lyhentää putken matkaa kohti purkupistettä ja voi aiheuttaa huuhtoutumista.
Putken yläpinta ja koko putkiston korkein kohta asennetaan seinäanturan alapinnan tasolle tai sen alapuolelle. Näin salaojitus toimii anturan vierellä ja pitää perusmuurin kuivana.
Sokkelin vieressä maanpinta muotoillaan rakennuksesta poispäin tyypillisesti noin 1:20 kallistuksella ensimmäisten kolmen metrin matkalla. Yleisillä pihan kulku- ja pintarakenteilla vähintään 2 % pintakaato riittää usein, kun vedet eivät johdu rakennusta kohti.
Purkupiste on yleensä sadevesijärjestelmän tarkastuskaivo tai kunnan hulevesiliittymä. Omakotitontilla purkuputki voi joissakin tapauksissa johtaa avo-ojaan tai imeytyskaivantoon, mutta ratkaisu on aina tarkistettava rakennusvalvonnasta ja kiinteistönpitoasioista vastaavan kunnan yksikön kanssa.
Näin asennat salaojat omakotitalon ympärille
Kahdeksan vaihetta omakotitalon salaojien asentamiseen. Saneerauskohteessa työ alkaa maankaivusta perusmuurin viereltä. Uudiskohteessa salaojat asennetaan anturoiden valun jälkeen ja ennen perustusten täyttöjä.
- 1
Suunnittele linjaus ja korkeusasemat
Mittaa kehän pituus, piirrä putkilinjaus talon ympärille ja selvitä purkupiste. Merkitse jokaisen kulman korkeus niin, että saat putken kaltevuuden 0,5–1,0 % kohti purkupistettä. Ilman tätä työtä kaltevuus epäonnistuu kaivuvaiheessa.
- 2
Kaiva kaivanto riittävän syväksi ja leveäksi
Kaivannon leveys on vähintään 1 metri, jotta sepelikerrokset ja suodatinkangas mahtuvat asentumaan kunnolla. Syvyys on sellainen, että putken yläpinta asettuu anturan alapinnan tasolle tai sen alle, Etelä-Suomessa tyypillisesti 0,8–1,2 m maanpinnasta. Tasaa pohja ja tarkista kaltevuus vatupassilla tai laserilla.
- 3
Levitä suodatinkangas N3 kaivantoon
Kangas tulee kaivannon pohjalle ja jatkuu seinämille niin, että se voidaan taittaa lopullisen täytön päälle. Saumat limitetään 300–500 mm. Suodatinkangas estää savi- ja silttiaineksen nousun sepeliin.
- 4
Levitä pohjasepeli 8–16 mm putken alle
Levitä vähintään 100 mm pestyä sepeliä 8–16 mm suodatinkankaan päälle. Tasaa kerros oikeaan kaltevuuteen 0,5–1,0 %. Tämä kerros antaa putkelle tasaisen tuen ja oikean kallistuksen.
- 5
Asenna 110 mm salaojaputki kaltevuuteen
Omakotirakentamisessa käytetään yleensä ympärirei'itettyä (360°) putkea, jolloin asennusasentoa ei tarvitse erikseen varmistaa. Yhdeltä sivulta rei'itetyssä putkessa reiät asennetaan valmistajan ohjeen mukaan, tyypillisesti ylöspäin. Liitä osat tiiviisti ja tarkista kaltevuus uudelleen ennen peittämistä. Putken taipumien ja notkojen tulee olla pieniä, koska ne keräävät lietettä.
- 6
Asenna tarkastuskaivot ja perusvesikaivo
Tavanomainen tarkastuskaivo on halkaisijaltaan 315 mm ja korkeudeltaan 1000 mm, ja siinä on kolme 110 mm:n putkiliitosta. Sijoita tarkastuskaivot talon nurkkiin ja jokaiseen suunnanmuutokseen. Järjestelmän matalimmassa pisteessä on perusvesikaivo (halkaisija 400–560 mm, sakkaosa 300–500 mm), josta umpinainen purkuputki johtaa hulevesiverkkoon tai avo-ojaan. Kaivot ovat ainoa tapa huuhdella ja tarkastaa järjestelmää myöhemmin.
- 7
Peitä putki sepelillä 8–16 mm
Lisää vähintään 200 mm pestyä sepeliä 8–16 mm putken päälle ja sivuille. Älä tampua sepeliä koneellisesti suoraan putken päällä, jotta putki ei vaurioidu. Kevyt jalkapolku riittää putken ympärillä.
- 8
Asenna patolevy ja mahdollinen routasuojaus
Asenna patolevy perusmuuria vasten nystyräpuoli seinään päin. Levyt kiinnitetään tulppanauloilla tai bitumiliimalla. Yläreunassa käytetään alumiinista tai muovista reunalistaa, joka estää hienoaineksen pääsyn patolevyn taakse. Patolevyn yläreuna jätetään noin 200–300 mm maanpinnan yläpuolelle. Samassa vaiheessa asennetaan pystysuora routasuojauslevy (EPS 50–100 mm) perusmuuriin ja tarpeen mukaan vaakasuora levy anturan viereen 1,0–1,5 m leveydeltä paikallisten ohjeiden mukaan.
- 9
Täytä kaivanto, taita suodatinkangas päälle ja tee pintamaa
Levitä kaivannon täyttökerros (200–500 mm) pestyä sepeliä 16–32 mm edellisen kerroksen päälle. Taita suodatinkangas täytön päälle, jolloin sepelikerrokset jäävät kankaan sisälle. Levitä pintamaa tai kasvukerros (300–500 mm) ja varmista, että sokkelin vierustan maanpinta kallistuu noin 1:20 poispäin talosta ainakin kolmen metrin matkalla.
Laskentaesimerkki
Esimerkki 1: Suora 10 × 12 m omakotitalo
Yksikerroksinen talo, pohja 10 m × 12 m, tasainen tontti. Kehän pituus 44 m. Kaivannon leveys 1,0 m ja täyttöosuuden syvyys 0,6 m (pohjakerros + putki + peitto- ja täyttökerrokset).
- Kehän pituus
- 44 m
- Kaivannon poikkileikkaus
- 1,0 m × 0,6 m = 0,6 m²
- Sepelin kokonaistilavuus
- 44 m × 0,6 m² = 26,4 m³
- Sepeli 8–16 mm (pohja + peitto, ~0,3 m paksuus)
- 44 × 1,0 × 0,3 = 13,2 m³ ≈ 20 t
- Sepeli 16–32 mm (täyttö, ~0,3 m paksuus)
- 13,2 m³ ≈ 20 t
- Suodatinkangas N3 (pohja + 2 seinää, 10 % limitys)
- 44 × 2,2 × 1,1 ≈ 107 m²
Lopputulos
Tilaustarve yhteen omakotitaloon on noin 20 tonnia sepeliä 8–16 mm ja 20 tonnia sepeliä 16–32 mm sekä noin 107 m² N3-suodatinkangasta. Sepelin tiheys on laskettu arvolla 1,5 t/m³. Pyöristä tonnit lähimpään kokonaiseen tonniin ylöspäin.
Laskentaesimerkki
Esimerkki 2: 150 m² talo rinteessä
L-mallinen talo, kehän pituus 52 m, rinteessä. Kaivannon leveys 1,0 m ja täyttöosuuden syvyys 0,7 m (rinteessä paksumpi täyttökerros).
- Kehän pituus
- 52 m
- Kaivannon poikkileikkaus
- 1,0 m × 0,7 m = 0,7 m²
- Sepelin kokonaistilavuus
- 52 × 0,7 = 36,4 m³ ≈ 55 t
- Sepeli 8–16 mm (pohja + peitto, ~0,35 m)
- 52 × 1,0 × 0,35 ≈ 18 m³ ≈ 27 t
- Sepeli 16–32 mm (täyttö, ~0,35 m)
- 18 m³ ≈ 27 t
- Suodatinkangas N3
- 52 × 2,4 × 1,1 ≈ 138 m²
Lopputulos
Tilaustarve on noin 27 tonnia sepeliä 8–16 mm ja 27 tonnia sepeliä 16–32 mm sekä noin 138 m² N3-suodatinkangasta. Rinnetonteilla on tavallista, että kaivannon syvyys ja täyttökerros ovat tasaista tonttia suuremmat, koska veden virtaussuunnat vaativat tarkempaa ohjausta.
Routasuojaus ja kapillaarikatko
Kapillaarikatko on sepelikerros (16–32 mm) perusmuurin vieressä, joka katkaisee kosteuden kapillaarisen nousun maaperästä rakenteisiin. Kapillaarikatkon paksuus on tyypillisesti 200–500 mm ja leveys perusmuurista ulospäin vähintään 300 mm.
Routasuojaus estää roudan tunkeutumisen anturan alle. Se tehdään EPS-routasuojalevyillä (puristuslujuus vähintään 100 kPa, tavallisesti merkinnällä EPS 100 Lattia tai EPS Routa) ja se sijoitetaan kahdessa eri kohdassa:
- Pystysuoraan perusmuurin ulkopinnalla patolevyn ja maan välissä, paksuus tyypillisesti 50–100 mm. - Vaakasuoraan anturan vieressä maan sisällä, leveys vähintään 1,0–1,5 m rakennuksen seinästä ulospäin. Etelä-Suomessa paksuus on tavallisesti 50 mm, Keski-Suomessa 70–100 mm ja Pohjois-Suomessa 100–150 mm.
Routasuojauksen mitoitus perustuu paikkakunnan pakkasmääriin (F100-arvo) ja maaperän laatuun. Rakennesuunnittelija tai routasuojauslevyjen toimittaja mitoittaa tarkan paksuuden kohteen mukaan.
Kapillaarikatko ja routasuojaus ovat eri asioita, mutta ne rakennetaan samaan kaivantoon salaoja-asennuksen yhteydessä. Kapillaarikatko kuuluu salaojitukseen (RIL 126-2020). Routasuojaus on oma rakenne (RIL 261-2013), ja sen mitoitus on aina paikkakuntakohtainen.
Sopivat sepelit salaojiin kiviaineksia.com-valikoimasta
Toimitamme pestyn sepelin suoraan tontille nuppikuormana (1–21 t) tai kasettikuormana (22–50 t). Kasettikuormaan voi yhdistää kaksi eri raekokoa, joten 8–16 mm ja 16–32 mm saapuvat samalla toimituksella. Valikoimassa on myös hienompi 6–16 mm, joka sopii samaan tarkoitukseen (1–2 mm eroavuus alarajassa).
Usein kysyttyä
Voinko käyttää mursketta (esim. 0–32 mm) salaojaan?
Ei. Murskeessa on mukana hienoainesta, joka tukkii sekä sepelikerroksen huokoset että putken reiät muutamassa vuodessa. Salaojaan käytetään vain pestyä sepeliä 8–16 mm ja 16–32 mm.
Miten erotan salaojat ja sadevesiviemärit?
Salaojat keräävät maaperän kautta suotautuvaa vettä talon vierestä ja johtavat sen hitaasti pois. Sadevesiviemärit keräävät rännivesiä ja pihan pintavesiä. Näitä kahta järjestelmää ei yhdistetä, koska sadevesipiikit paineistaisivat salaojaputken ja voivat työntää kosteutta perusmuuriin päin.
Mikä on salaojien käyttöikä ja milloin ne pitää uusia?
Toimiva salaojajärjestelmä kestää tyypillisesti 30–40 vuotta. Järjestelmä voi kuitenkin tukkeutua aiemmin, jos suodatinkangas on jäänyt pois, murskeessa on ollut hienoainesta tai tarkastuskaivoja ei ole huuhdottu. Saneeraus on ajankohtainen, kun kellaritiloihin ilmestyy kosteutta tai nurkkiin muodostuu painumia.
Tarvitaanko aina suodatinkangas?
Käytännössä kyllä. Ilman N3-luokan suodatinkangasta savi- ja silttiaines kulkeutuu sepeliin ja tukkii järjestelmän. Kangas on edullinen verrattuna sen vaihtamiseen, joka vaatisi kaivannon avaamisen uudelleen.
Voiko salaojat asentaa itse vai pitääkö tilata urakoitsija?
Omakotirakentaja voi asentaa salaojat itse, jos työkoneet, mittaus ja tontin olosuhteet sallivat. Kaltevuuden mittaus, kaivannon tuenta ja purkupisteen korkeusasema vaativat kuitenkin tarkkuutta. Saneerauskohteessa ja savimaalla urakoitsijan käyttö on tavallisesti kannattavaa.
Pitääkö sepeli tiivistää tärylevyllä salaojakaivannossa?
Ei putken päällä tai sen välittömässä läheisyydessä. Putki voi vaurioitua raskaan tiivistyksen alla. Kaivannon täyttökerros (sepeli 16–32 mm) voidaan tiivistää kevyesti lähellä pintaa, kun putken päällä on vähintään 300 mm sepeliä.
Minne salaojien purkuputki johdetaan?
Purkupiste on yleensä sadevesijärjestelmän tarkastuskaivo tai kunnan hulevesiliittymä. Joillakin omakotitonteilla purkuvesi ohjataan avo-ojaan tai imeytyskaivantoon. Ratkaisu vahvistetaan aina paikallisen rakennusvalvonnan ja hulevesiasioista vastaavan kunnan yksikön kanssa ennen asennusta.
Paljonko salaojasaneeraus tyypillisesti maksaa omakotitalossa?
Saneerauksen hinta riippuu tontin maaperästä, talon koosta ja kaivamisen vaikeudesta. Materiaalien (sepeli, putki, suodatinkangas, kaivot, patolevy) osuus on tavallisessa 10 × 12 m talossa muutamia tuhansia euroja. Urakoitsijan työosuus on tyypillisesti suurempi kustannuserä. Tarkan tarjouksen saa paikalliselta salaojaurakoitsijalta.
Kuinka usein salaojat pitää huuhdella ja huoltaa?
Salaojajärjestelmän painehuuhtelu suositellaan tehtäväksi noin 5–10 vuoden välein. Perusvesikaivon sakkaosa tyhjennetään tarpeen mukaan (tyypillisesti 2–5 vuoden välein). Painehuuhtelun yhteydessä kannattaa tehdä myös videokuvaus putkistosta, jolloin näet järjestelmän sisältä, ovatko putket painuneet tai vaurioituneet.
Mikä on perusvesikaivo ja onko se aina tarpeen?
Perusvesikaivo on salaojajärjestelmän matalimmassa pisteessä oleva kaivo (halkaisija 400–560 mm), johon kaikki salaojat purkavat ja josta vesi jatkaa umpinaista purkuputkea pitkin hulevesiverkkoon tai avo-ojaan. Perusvesikaivossa on sakkaosa, johon kertyy hiekka ja liete. Se on käytännössä aina tarpeen, koska ilman sitä salaojaputket purkaisivat suoraan hulevesiverkkoon ja tulvatilanteessa vesi voisi virrata takaisin talon vierelle.
Miten routasuojauksen mitat valitaan?
Routasuojauksen paksuus valitaan paikkakunnan pakkasmäärän (F100) ja maaperän routivuuden mukaan. Etelä-Suomessa tyypilliset arvot ovat vaakasuorassa 50 mm EPS 1,0 m leveydeltä, Keski-Suomessa 70–100 mm ja Pohjois-Suomessa 100–150 mm leveydeltä 1,2–1,5 m. Pystysuorassa perusmuurin vieressä käytetään yleensä 50–100 mm. Tarkka mitoitus tehdään aina rakennesuunnittelijan tai routasuojauslevyjen valmistajan taulukoiden mukaan.
Voinko johtaa salaojavedet avo-ojaan tai imeyttää tontille?
Kyllä, jos paikallinen rakennusvalvonta ja hulevesiasioista vastaava kunnan yksikkö sen sallivat. Kaupunkialueella liittyminen hulevesiverkkoon on lähes aina ensisijainen ratkaisu ja usein pakollinen. Haja-asutusalueella käytetään avo-ojia tai imeytyskaivantoja. Ratkaisu tarkistetaan ennen asennusta, koska tonttikohtaiset vaatimukset vaihtelevat.
Tilaa salaojasepeli suoraan tontille
Syötä osoitteesi ja tonnimäärä etusivun laskuriin. Saat tarkan toimitushinnan heti ja voit yhdistää 8–16 mm ja 16–32 mm sepelin samaan kasettikuormaan.
Muut oppaat
Kuinka paljon mursketta tarvitsen? Laskentaopas pihaan, tielle ja perustuksiin
Murskeen oikean määrän arvioiminen säästää rahaa ja aikaa. Kun tilaat kerralla oikean määrän, vältät turhaa lisätoimitusta tai ylimääräistä materiaalia. Alla on selkeä laskentakaava, taulukko tyypillisistä kerrospaksuuksista käyttökohteittain ja kaksi laskettua esimerkkiä omakotipihaan.
Lue opasPihanrakennusKivituhka piha- ja terassikivien alle sekä pihapoluille: valinta, paksuus ja asennusopas
Kivituhka on piha- ja betonikivien yleisin asennuspohja, koska se tiivistyy tiukasti ja pitää kivet paikoillaan vuosikausia. Alla ohjeet oikeiden raekokojen valintaan, kerrospaksuuksiin käyttötarkoituksen mukaan, asennuksen vaiheisiin ja tyypillisimpien virheiden välttämiseen.
Lue opas